Yksinolo - villin ravinnon lahja sielulta

  

Me täytymme tiedosta. Itse asiassa olemme täynnä turhaa tietoa. Aivomme ja mielemme ovat ylikuormittuneita ja kehomme uupunut. Emme enää erota meille arvokasta tietoa turhasta. Annamme vallan ulkopuoliselle maailmalle, joka ohjaa ajattelumme samoihin uriin. Nyökyttelemme yhdessä kohuille, kauhistelemme miten joku on ollut taas Twitterissä typerä, vahvistamme huomaamatta yhdenmukaista ajattelua ja teilaamme helposti kyseenalaistajan tai kriittisen äänen. 

Olemme laumaeläimiä ja kuljemme mielellämme yhdessä samaan suuntaan. Olemmehan vain ihmisiä.

Yksinolo ahdistaa 

Yksin viihtyviä pidetään usein omituisina. Koemme yksinolon pelkoa. Omissa oloissaan kulkevat, vetäytyvät ihmiset herättävät epämukavuuden tunteita. Ihminen on sosiaalinen eläin ja toimimme parhaiten yhteistyössä toisten kanssa. Saamme iloa ja energiaa toisistamme ja aivomme nauttivat, kun saavat virittyä uusille taajuuksille. 

Voimme myös helposti sammuttaa ilon ja energian itsestämme ja toisistamme kielteisillä ennakkoluuloilla. 

”Todella tylsä tyyppi”, saatamme sanoa itsellemme ensisekunneilla, kun tapaamme uuden ihmisen. Ennen kuin olemme puhuneet hänen kanssaan sanaakaan. Aivomme ovat tehneet nopean ennakkopäätelmän vanhojen asetusten pohjalta. Ehkä ulkoisen habituksen, sosiaalisen aseman tai jonkun eleen vuoksi. Uusi kohtaaminen on jo ennalta tuomittu epäonnistumaan, koska automaattisesti oletamme hänen olevan epäkiinnostava. Käytämme intuitiota vinoutuneesti.

Tämän seurauksena havaitsemme hänestä epäkiinnostavuutta tai vastenmielisyyttä vahvistavia asioita. Emme avaudu uudelle, emme kuuntele mitä sanottavaa hänellä on tai kiinnostu hänen tarinastaan. Menemme mielummin tutun ihmisen seuraan, vaikka tietäisimme kaikki hänen juttunsa jo etukäteen. Tuttuus säästää energiaa. Tuntematon vaatii ponnistelua.

Yksinolo nostaa pintaan epämukavat asiat

Valitsemme tuttuja ajatus- ja toimintatapoja, koska aivoille on helpointa ja energiatehokkainta valita hermoyhteys, joka jo toimii. Ja mitä enemmän olemme tehneet asioita samalla tavalla, sen automaattisemmin se käy. Aivot kirjaimellisesti urautuvat ja samoin käy ajattelullemme.

Urista irtipääseminen vaatii tietoista ponnistelua. Usein se vaatii myös aikaa ja yksinoloa. Hiljaisuudessa vietetty aika on hedelmällistä aikaa, sillä se välittää ideoita mieleemme. Näemme asioita eri valossa, hermoratamme luovat uusia luovia yhteyksiä ja oivallamme asioita, joita emme ole aiemmin nähneet. Yksinolo on villin ravinnon lahja sielulta, kuten eräs tutkija on todennut. Silti yksinolo ahdistaa monia.

On ironista, että korkeassa päättävässä asemassa olevat ihmiset ovat usein niin kiireisiä, ettei heillä ole rauhallista aikaa ajattelulle. Juuri he sitä tarvitsisivat. Stressaantuneena aivot eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Pitkäkestoinen stressi vahingoittaa tutkitusti muistia, heikentää luovuutta, tilannetajua ja kykyä tehdä päätöksiä. Omat vauhkona risteilevät ajatuksemme tekevät meistä typerän.

Yksinolon tarve

Osa karttaa hiljaisuutta tai yksinoloa, koska silloin mieleen nousee myös epämiellyttäviä ajatuksia. Pelkoja, turhaumia, katkeria muistoja, epäonnistumisia, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita tai asioita, joita emme halua tunnustaa itsellemme. 

Torjumme epämukavuuden tunteet täyttämällä päivämme jatkuvalla tekemisellä tai turrutamme aistimme päihteillä. Epämukavuuden ja oman epävarmuuden sietäminen voi olla aika sietämätöntä.

Mutta vain sitä kautta voi virittyä ainutlaatuiseen sisäiseen tietoon, intuitioon.  Oppia itsestään ja päästää irti omista rajoittavista uskomuksistaan. On ällistyttävää miten paljon luulemme kaikenlaista mikä ei pidä paikkaansa.  Saatamme mennä läpi elämän väärien ennakkokäsitysten ja uskomusten varassa. Emme ehkä koskaan mieti miksi ajattelemme niin kuin ajattelemme. 

Viritymme toistemme taajuudelle

Ihmiselle on suotu hieno ja rikas sisäinen elämä. Valtava voimavara, josta ammentaa. Luovuuden ja ilon lähde. Voimme jakaa siitä muille tai tukahduttaa sen. Viritymme toistemme taajuuksille aina kun kohtaamme. Aistimme toisistamme alitajuisesti tietoa. Voimme joko avautua tiedolle tai sulkea itsemme. Voimme oppia käyttämään intuitiota hyväksi. 

Me kamppailemme ongelmien kanssa maailmassa, jossa vanhat keinot on jo käytetty. Jos haluamme löytää uusia ratkaisuja, niin paras tulos syntyy yhdistämällä kokonaisvaltaisesti monentyyppistä tietoa toisiinsa. Avautua uudelle, ihmetellä asioita, puhdistaa ennakkoluulot ja olla valmis näkemään näkymätöntä. 

Anu Kuistiala

anu@quickmedia.fi

Twitter: @kuistiala

Facebook: Quick Media Oy